Kellarin korjaus aloitetaan kaivuutöillä
Yleensä 1940-1950 luvulla kellarikerroksen ulkoseinät valettiin betonista ilman lämmöneristystä.
Myöhempinä vuosikymmeninä kellarikerroksen ulkoseiniä on lisälämmöneristetty yleisesti sisäpuolelta.
Sisäpuolella on käytetty yleensä puisia, koolattuja rakenteita, joissa eristeenä on mineraalivillaa. Kellarin seinien kostuminen johtuu yleensä salaojituksen tukkeutumisesta tai puuttumisesta sekä seinän ulkopuolen puutteellisista vedeneristeistä tai kondensaatiosta.
Kellarinseinän sisäpuolinen lämmöneristemineraalivilla on usein mikrobivaurioitunut eristeen ja alkuperäisen betoniseinän rajapinnassa.
Kellarinseinän korjaus aloitetaan käytännössä aina ulkopuolelta. Talon vierustat kaivetaan auki hieman anturan alapinnan tason alapuolelle. Kaivettu maapohja ja salaojien päälle tuleva salaojitussora tai sepeli erotetaan toisistaan suodatinkankaalla.
Rakennuksen jokaisen nurkan kohdalle tulee asentaa salaojan tarkastuskaivo. Kellarinseinä vesieristetään ja lämmöneristetään ulkopuolelta samalla kertaa. Näin sisäpuolelle jäävä betoni- tai harkkoseinä saadaan kuivaksi ja lämpimäksi.
Seinien sisäpuolelta poistetaan kaikki lämmöneristeet ja ulkoseiniä vasten olevat puurakenteet.
Kellarin seiniä ei tule lämmöneristää sisäpuolelta käsin, koska kosteuden tiivistymisen seurauksena rakenteisiin syntyy mitä todennäköisimmin kosteusvaurioita.
