Tuhohyönteiset ovat inhottavia alivuokralaisia

Tuhohyönteiset havaitsee usein myöhemmin kuin niiden aiheuttamat tuhot. Näitä ovat esimerkiksi pienet reiät puukappaleiden pinnassa. Reikiä syntyy, kun kuorituneet toukat nakertavat itselleen lentoreitin sisä- tai ulkoilmaan.

Tyypillisesti puussa esiintyy samanaikaisesti sekä lahovaurioita että hyönteisvaurioita.

Kuolemankello on saanut nimensä seinäkellon tikitystä muistuttavasta äänestä, jonka se saa aikaan iskemällä päätään syömäkäytävän seinää vastaan.

Hyönteiset syövät useimmiten vain kosteaa puuta. Puun kuivuessa myös puuta syövät toukat kuolevat. Tuore vaalea puupöly on merkki aktiivisesta toiminnasta kun taas kellastunut pöly on merkki aiemmasta vauriosta.

Tuhohyönteiset: tunnistaminen

Hyönteisistä voi tehdä tarkempia havaintoja esimerkiksi irrottamalla sisätiloissa jalkalistoja tai ulkoverhouslautoja niiltä kohdin, joissa hyönteisiä erityisesti esiintyy.

Hirsitalon lattioissa höynteisvauriot ovat hyvinkin tyypillisiä. Lisäksi vaurioita saattaa esiintyä ikkunoiden alla olevissa hirsissä, nurkissa sekä ylä- ja alakerran liittyntäkohdissa.

Vaurioita aiheuttavat tuhohyönteiset olisi hyvä tunnistaa, jotta ne saataisiin tehokkaasti hävitettyä. Lentoreikien koosta voidaan päätellä myös hyönteislaji. Mitä isompi hyönteinen, sitä isompi lentoreikä.

Varmimmin hyönteinen kuitenkin tunnistetaan ulkonäön perusteella. Harvalle aikuisen kuoriaisen tai toukan ulkonäkö kertoo kuitenkaan mitään. Tällöin apua tunnistamiseen voi kysyä esimerkiksi kotikunnan terveystarkastajalta.

Seuraavassa lueteltu yleisimpiä puuainestuholaisia ja kostean tilan hyönteisiä. Jutun lopussa olevia linkkejä seuraamalla löydät lisätietoa sekä hyönteisten/toukkien kuvia.

Tuhohyönteiset: Kaarnan alla elävät toukat

Papintappaja on täysikasvuisena toukkana 15 mm:n pituinen ja väriltään vaalea. Aikuisena se on tummansininen ja myös n. 15 mm pitkä. Esiintyy kaarnan alla ja syö puun nilaa. Rakennukseen papintappaja saattaa päätyä, jos käytetään kuorellista puuta. Yleinen vanhan talon sellaisissa vesikattorakenteissa, joissa on käytetty kuorimattomia lautoja. Toukkien aiheuttamaa rapinaa saattaa kulua rakenteista 10-15 vuoden ajan. Aikuinen kuoriainen jättää ulos tullessaan soikean noin 10 mm:n reiäin. Rakennuksen elinkaaren kannalta suhteellisen vaaraton.

Hirsirytky on elintavoiltaan papintappajan kaltainen, mutta pienempi ja vaaleampi n. 5 mm pitkä. Myös se elää kaarnan alla puun nilaosassa. Hirsirytkyn aiheuttavat reiät ovat pyöreitä ja noin nuppineulan pään kokoisia. Haitat rajoittuvat näihin pieniin reikiin eikä torjuntaa siten yleensä tarvita.

Tuhohyönteiset: Suurikokoiset reiät – suuret hyönteiset

Tupajäärä on puurakenteiden pahimpia tuholaisia. Onneksemme se viihtyy lauhkeilla alueilla. Suomessa sitä on tavattu toistaiseksi Ahvenanmaalla Turun saaristossa. Tupajäärän toukka on 20-25 mm pitkä, vaalea ja mustapäinen. Aikuinen kuoriainen on 7-22 mm. Tupajäärä jättää usein puun pinnan ehjäksi toisin kuin papintappaja.

Muurahainen ei syö puuta ravinnokseen, mutta jyrsii puuhun käytäväverkostoja.

Jalokuoriainen on yleinen näky metsien keloissa ja tuulen kaadoissa. Mikäli rakentamiseen käytetään ylivuotisesta tukista sahattua puutavaraa jalokuoriainen saattaa sitä kautta päätyä rakennukseen. Toukka on on täysikasvuisena 30-40 mm pitkä ja väriltään valkoinen, etuosastaan nuijamainen, taaksepäin suippeneva. Toukkia on yleensä yhdessä talossa vain muutamia, mistä johtuen jalokuoriaisten tekemät vahingot jäävät pieniksi ja paikallisiksi.

Hevosmuurahainen on Suomen suurin muurahaislaji. Pituudeltaan se on 10-18 mm, kiiltävän mustanruskea. Muurahainen ei syö puuta ravinnokseen, mutta jyrsii puuhun käytäväverkostoja. Torjunnan kannalta on tärkeätä yrittää paikallistaa pesä (esim. kuuntelemalla), pesäontelot puhkaistaan ja pesään ruiskutetaan/sumutetaan torjunta-ainetta. Muurahaisten kulkureiteille levitetään torjunta-ainetta etteivät muurahaiset pääsisi ravintolähteilleen. Kaikki vioittuneet puurakenteet on vaihdettava uusiin.

Puupistiäisiä on Suomessa useita lajeja. Suurin niistä on jättiläispuupistäinen, jonka siipiväli on noin 6 cm. Pistäisen toukka on jopa 40 mm pitkä suora ja tasapaksu. Pistiäinen munii kaadettuun puuhun metsässä ja siirtyy rakennukseen puutavaran mukana. Puupistiäisen aiheuttavat vahingot ovat yleensä vähäisiä eikä torjuntaa tarvita.

Tuhohyönteiset: Pienikokoiset reiät – pienet hyönteiset

Tupajumin toukka on 4-5 mm pitkä, vaalea ja käyrä. Toukkaa esiintyy puulämmitteisissä taloissa. Toukka vaatii melko suuren kosteuden (60-70 %), joten keskuslämmitteisissä taloissa lajia ei esiinny. Se kuoleen alle 25 asteen pakkasessa. Aikuinen on 3-4 mm pitkä ja väriltään tummanruskea. Tiheässä olevat lentoreiät ovat halkaisijaltaan 1-2 mm.

Kuolemankello on toukkana on noin 5 mm pitkä vaale ja käyrä. Se on saanut nimensä seinäkellon tikitystä muistuttavasta äänestä, jonka se saa aikaan iskemällä päätään syömäkäytävän seinää vastaan. Elintavoiltaan laji on tupajumin kaltainen, mutta elää ainoastaan lahoavassa puussa. Toisin kuin tupajumi, kuolemankello ei kuole pakkasessa. Yhdessä lohottajasienten kanssa kuolemankello voi saa pahaakin tuhoa aikaan. Kuolemankellon voi pitää poissa, mikäli alapohjan rakenteet pidetään eristettyinä maakosteudesta ja yläpohja hyvin tuulettuvana.

Muita pienikokoisia tuholaisia ovat mm. haapajumi, tuomaanjumi, hirsijumi, rautio ja lieriökärsikäs.

Tuhohyönteiset kosteissa tiloissa

Sokeritoukka on aikuisena 12 mm pitkä hopeanharmaa ja suomuinen. Se voi elää jopa kolmevuotiaaksi. Sokeritoukka viihtyy kosteissa tiloissa ja niitä tavataan yleensä vessassa tai kylpyhuoneessa. Haitat ovat yleensä vähäisiä, mutta voivat tietyissä tilanteissa aiheuttaa merkittäviä tuhoja levittämällä mm. bakteereita (liikkuvat viemäreissä).
Sokeritoukkien massaesiintymä voi merkitä myös kosteusvaurioita rakenteissa. Kemiallisessa torjunnassa voidaan käyttää pyretriini/pyretroidi -valmisteita.

Siirat viihtyvät sokeritoukkien tavoin kosteassa ympäristössä. Aikuinen siira on 13-18 mm pitkä hyönteinen. Kuivaan tilaan joutuessaan ne kuolevat muutamassa tunnissa. Siirat elävät lahoavista kasvinosista eli myös voimakkaasti kosteus-/lahovaurioituneista puurakenteista. Mikäli siiroja tapaa sisätiloista, kellareista tai rakennusten alta voidaan olettaa että jossain on aivan liian korkea kosteus tai jopa kosteusvaurioita.

Linkit ja lähteet:
Asumisterveysliitto Aste ry – Tuhohyönteiset
Kuopion yliopiston Sisätilojen tuholaiset
Panu Kaila: Talotohtori, rakentajan pikkujättiläinen. WSOY 1997 s. 355-377