Sovittelu ja sopiminen riita-asioissa on yleistynyt
Kiinteistö- ja asuntokauppariitoja sekä muita laajoja riita-asioita sovitaan yhä enenevässä määrin. Käräjäoikeuden tuomioon erimielisyyksistä päätyy yhä harvempi riita. Mutta missä vaiheessa asioita yleensä sovitaan? Seuraavassa käydään lävitse esimerkkitilanteita.
1. Asianosaiset sopivat itse riitansa
Elämässä tulee eteen useita arkipäivän tilanteita, joissa osapuolet sopivat itse riitansa. Esimerkiksi parkkipaikalla sattuneessa peltikolarissa osapuolet saattavat sopia korvauksesta. Autokaupan jälkeen sovitaan, että myyjä osallistuu kaupan jälkeen ilmenneen vian korjauskustannuksiin.
Laajoissa riita-asioissa, kuten esimerkiksi kiinteistökauppariidoissa, sovinnon löytäminen osapuolten kesken voi olla kuitenkin hankalaa.
2. Sovittelutoimisto sopii vähäisten riitojen ratkaisemiseen
Alueellisissa sovittelutoimistoissa voidaan sovitella rikosasioiden ohella myös vähäisiä riita-asioita, kuten esimerkiksi naapurussuhderiitoja. Sovittelun tarkoituksena sopia asia ilman erillistä oikeudenkäyntiä. Laajoihin riita-asioihin, kuten kiinteistökauppariitoihin sovittelutoimistojen tarjoama sovittelu ei välttämättä sovellu.
3. Kuluttajaneuvonta ja kuluttajariitalautakunta
Kahden yksityisen henkilön välinen kauppa ei kuulu kuluttajansuojan piiriin, joten ostaja ei voi turvautua kuluttajaneuvontaan, eikä valittaa kuluttajariitalautakuntaan. Poikkeuksena ovat asuntokauppa- ja vuokrariidat, joihin kuluttajaneuvonta voi antaa yleisen tason neuvontaa ja kuluttajariitalautakunta ratkaisusuosituksia.
Kuluttajaneuvonta ei yleisluontoisuudeltaan sovi kovinkaan hyvin laajojen riita-asioiden, kuten asunto- tai kiinteistökauppariitojen sovitteluun. Ensiapua neuvonnasta voi kuitenkin yrittää kysyä.
Kuluttajariitalautakunta antaa yksityisten henkilöiden asunto- tai kiinteistökaupoista ratkaisusuosituksia, jotka eivät ole osapuolia sitovia tai täytäntöönpanokelpoisia. Ongelmana on lisäksi käsittelyn hitaus. Esimerkiksi kiinteistökaupan lautakuntakäsittelyssä saattaa kestää parikin vuotta.
4. Kiinteistönvälittäjä avuksi erimielisyyksien selvittelyyn
Kiinteistönvälittäjän on suoritettava tehtävänsä ammattitaitoisesti ja huolellisesti, ja otettava huomioon sekä toimeksiantajan että vastapuolen edut. Kiinteistönvälittäjän vastuulle ei varsinaisesti kuulu kaupan jälkiselvittely, mutta välittäjältä voi kysyä myös neuvoa ja vähäistä sovitteluapua kaupan jälkeisten pienten erimielisyyksien ratkaisemiseen. Tämä kuuluu hyvään asiakaspalveluun.
Kaupan virheeseen perustuva kaupan purku- tai hinnanalennusvaatimus tulee kuitenkin pääsääntöisesi kohdistaa välittäjän sijasta asunnon myyjälle. Silloin, kun välittäjän toiminnassa on virhe, vaatimukset voidaan kohdistaa myös välittäjään.
5. Sovinto asianajajan avustuksella ennen tuomioistuinsovittelua
Asianajaja on syytä ottaa avuksi silloin, kun riita-asia on vähäistä suurempi. Näin esimerkiksi silloin, kun on tullut myyneeksi tai ostaneeksi hometalon. Asianajaja ilmoittaa päämiehensä vaatimukset perusteluineen tai vastaa päämiehensä saamiin vaatimuksiin.
Sovintoja syntyy asiamiesten välityksen enenevässä määriin. Harvemmin kuitenkin siten, että vain toisella osapuolella asiamies. Vaatimuksen saatuaan esimerkiksi myyjän on syytä kääntyä oman asianajajan puoleen.
Kotitalouksilla on usein oikeusturvavakuutus, joka soveltuu tyypillisesti asuinkäytössä olleen tai olevan asunnon kauppariitaan. Vakuutuksen käyttäminen edellyttää, että asia on riitainen. Oikeusturvaedun käyttäminen ei edellytä asian viemistä käräjäoikeuteen.
Riitaisuudella tarkoitetaan sitä, että asiassa on esitetty kirjallinen vaatimus, joka on kiistetty.
Yhteenvetona asian sovinnollisesta ratkaisemisesta voidaan todeta, että mitä aikaisemmin asia sovitaan, sitä suurempi todennäköisyys on saavuttaa sellainen lopputulos, jonka kanssa molemmat riidan osapuolet voivat elää.
6. Sovittelu tuomioistuimessa
Tuomioistuinsovittelu on vaihtoehto oikeudenkäynnille. Sovittelu on mahdollista saada vireille käräjäoikeudessa kahdella tapaa.
- Ensinnäkin oikeudelle voi tehdä ns. suoran sovitteluhakemuksen, jossa osapuolet pyytävät joko yhdessä tai erikseen käräjäoikeudelta sovittelun aloittamista. Hakemus on kirjallinen ja vapaamuotoinen. Siinä tulee ilmoittaa sovittelun osapuolet ja heidän yhteystietonsa sekä lyhyesti kuvata, mitä erimielisyys koskee.
- Toinen vaihtoehto on se, että osapuolet pyytävät asian siirtämistä sovitteluun vireillä olevasta oikeudenkäynnistä. Käytännössä tämä tapahtuu siten, että vaatimuksia esittävä kantaja ilmoittaa haastehakemuksessa olevansa suostuvainen sovitteluun, johon käräjäoikeus tiedustelee vastaajan näkemystä. Käräjäoikeudet kysyvät varsin usein myös oma-aloitteisesti osapuolten näkemyksiä sovittelulle.
Tuomioistuinsovittelusta on hyviä kokemuksia. Enemmistö soviteltavista asioista päättyy sovintoon.
Mikäli osapuolet pääsevät tuomioistuinsovittelussa sopimukseen, sopimus annetaan yleensä käräjäoikeuden vahvistettavaksi. Käräjäoikeuden vahvistama sovinto on vastaavalla tavoin täytäntöönpanokelpoinen kuin on riidan päätteeksi annettu tuomiokin.
7. Sovinto valmisteluistunnossa
Tuomioistuinsovittelu edellyttää molempien osapuolten hyväksyntää. Mikäli jompikumpi osapuolista sovittelua vastustaa, sovitteluistuntoa ei järjestetä.
Haastehakemuksen toimittamisen jälkeen vastaaja vastaa vaatimuksen esittäjän eli kantajan vaatimuksiin. Tämän jälkeen oikeus järjestää etenkin laajoissa riita-asioissa valmisteluistunnon, jossa käydään suullisesti läpi vaatimus ja vastaus perusteluineen.
Osapuolet voivat päätyä sopimukseen myös valmisteluistunnossa ja tämä onkin usein likipitäen se viimeinen hetki, jolloin osapuolet voivat sopia asian ilman täysimittaista oikeudenkäyntiä.
8. Sovinto ennen pääkäsittelyä tai pääkäsittelyssä
Valmisteluistuntoa seuraa pääkäsittely, joka pidetään yleensä erillisessä ja myöhemmin järjestettävässä oikeuden istunnossa. Pääkäsittelyssä otetaan vastaan todistelu.
Sovintoja tehdään joskus myös juuri pääkäsittelyn kynnyksellä. Oikeudenkäyntikulujen näkökulmasta aikaisempi sopiminen on kuitenkin huomattavasti edullisempaa, sillä todisteluun ja pääkäsittelyyn valmistautuminen vie avustajan aikaa.
Pääkäsittelyn ja todistajien kuulemisenkin jälkeen sopiminen on mahdollista, joskin melko harvinaista.
9. Sovinto käräjäoikeuden ratkaisun jälkeen
Käräjäoikeuden tuomiosta ilmenee jutun voittaja ja häviäjä. Tyypillistä on, ettei asiaa voiteta tai hävitä puhtaasti. Usein lopputulos on tietynlainen kompromissi: Kantaja voittaa vain osittain ja vastaaja häviää osittain. Tai päinvastoin.
Pääasiaratkaisun lisäksi merkittävää roolia näyttelevät oikeudenkäyntikulut. Pääsääntö on, että hävinnyt maksaa myös voittaneen oikeudenkäyntikulut. Sovintotapauksissa oikeudenkäyntikuluista sovitaan pääsääntöisesti siten, että osapuolet vastaavat itse omista oikeudenkäyntikuluistaan.
Osapuolet voivat sopia asian sovinnollisesta lopputuloksesta myös käräjäoikeuden ratkaisun jälkeen. Saattaa olla käynyt esimerkiksi niin, ettei myyjällä olekaan varaa palauttaa kauppahintaa. Käräjäoikeuden tuomitsemasta kaupan purkamisesta huolimatta osapuolet voivat sopia, että myyjä maksaa ostajalle hinnanalennusta. Toki myyjän maksukyky olisi hyvä selvittää mahdollisuuksien mukaan ennen purkukanteen nostamista.
10. Sovinto ennen hovioikeutta tai hovioikeudessa
Myös hovioikeus voi järjestää sovitteluistunnon tai osapuolet voivat sopia asiansa hovioikeuden eri vaiheissa: Kirjallisessa menettelyssä, pääkäsittelyssä, ennen pääkäsittelyä tai pääkäsittelyn jälkeen.
Selvää kuitenkin on, että sovinnon eväät heikkenevät mitä pitemmälle mennään tai on menty. Merkittävä syy tähän ovat oikeudenkäyntikulut, jotka ovat saattaneet jo käräjäoikeusvaiheessa ylittää riidan määrän.
Yhteenveto
Yhteenvetona asian sovinnollisesta ratkaisemisesta voidaan todeta, että mitä aikaisemmin asia sovitaan, sitä suurempi todennäköisyys on saavuttaa sellainen lopputulos, jonka kanssa molemmat riidan osapuolet voivat elää.
Sovintoneuvotteluihin kannattaa ottaa avuksi oma asianajaja, jonka tehtävänä on kannustaa päämiestään oikeudenmukaiseen ja realistiseen sovintoratkaisuun.