Sisäilmatutkimus

Sisäilmatutkimukset ovat viitteellisiä

Sisäilmatutkimuksessa mikrobihaitta voidaan todeta ottamalla sisäilmasta ilmanäytteitä. Sisäilmanäytteitä tulee ottaa erittäin harkitusti

Sisäilmasta otettavia mikrobimittauksia voidaan tarvita, jos vauriokohtaa tai mikrobikasvustoa ei löydetä, mutta sisäilman haju tai asukkaiden oireilu rakennuksessa viittaa mahdolliseen terveyshaittaan. Sisäilman mikrobinäytteiden avulla voidaan arvioida, ovatko sisäilmassa havaitut pitoisuudet ja lajisto tavanomaisia sisäilmassa havaittavia tuloksia, vai viittaavatko ne mikrobivaurioon tai muuhun epätavanomaiseen rakennuksessa olevaan mikrobilähteeseen.

Yksittäiset sisäilmamittaukset eivät poissulje vaurion mahdollisuutta ja siten niitä ei pidä käyttää rakennuksen terveellisyyden osoittamiseen. Kuitenkin ilmanäytteen osalta on mikrobipitoisuuksien lisäksi oltava muutakin näyttöä mikrobihaitan toteamiseksi.

Mikäli ilmanäytteiden mikrobipitoisuudet ja- lajisto viittaavat epätavanomaiseen lähteeseen, tulee lisäksi tarkastella muuta näyttöä toimenpiderajan ylittymisestä, kuten:

  • homeen hajua
  • näkyviä vauriojälkiä
  • rakenteiden sisällä todettuja kosteusvaurioita taikka
  • rakennusmateriaaleista tai pinnoilta otettuja mikrobinäytteitä, joissa todetaan mikrobikasvua.

Ensisijainen tutkimus sisäilmatutkimukseen nähden on materiaalinäytteisiin perustuva tutkimus, jossa mikrobikasvu todetaan laboratoriokokein rakennusmateriaaleista otetuista materiaalinäytteistä.

Sisäilman tutkiminen on luonteeltaan lähinnä apukeino homevaurion selvittämisessä tilanteessa, jossa mikrobilähdettä ei ole pystytty selvittämään tai paikallistamaan.

Ilmatiiveys

Linkit ja lähteet:
Asumisterveysasetuksen soveltamisohje

Rakennuksen kosteus- ja sisäilmatekninen kuntotutkimus - Ympäristöministeriö

Terveyshaitan toteaminen - Hometalo ja kosteusvaurio - Valvira