Ilmatiiveysmittaus – mitä se kertoo ja miksi sillä on merkitystä?

Miksi ilmatiiveysmittaus on tärkeä?

Ilmatiiveysmittaus on rakennustekninen tutkimusmenetelmä, jolla selvitetään, kuinka tiiviitä rakennuksen rakenteet ovat. Se kertoo, kuinka paljon ja mistä kohdista ilmaa pääsee kulkemaan seinien, lattioiden, kattojen ja liitosten läpi.

Tutkimus on tärkeä kahdesta syystä:

1. Sisäilman laatu. Jos rakenteissa on mikrobivaurioita, VOC- tai PAH-yhdisteitä tai kuituja, epäpuhtaudet voivat kulkeutua sisäilmaan juuri ilmavuotojen kautta.
2. Energiatehokkuus. Vuotavat rakenteet lisäävät lämmitysenergian kulutusta ja voivat aiheuttaa kosteuden tiivistymistä rakenteisiin.

Ilmatiiveysmittaus nousee erityisen merkittävään rooliin kiinteistökauppariidoissa, joissa on osoitettava, että epäpuhtaudet todella pääsevät kulkeutumaan sisäilmaan rakenteiden läpi.

Ilmatiiveysmittauksen rooli riitatilanteissa

Kiinteistökaupoissa riidat liittyvät usein piileviin home- ja kosteusvaurioihin. Vaurioiden toteaminen ei aina yksinään riitä, vaan tarvitaan myös näyttöä siitä, että vaurioiden seurauksena sisäilmaan kulkeutuu haitallisia aineita.

Ilmatiiveysmittaus auttaa osoittamaan, mistä kohdista ilma virtaa ja kuinka epäpuhtaudet voivat siirtyä rakenteiden sisältä huoneilmaan. Tämä tieto voi olla ratkaiseva, kun arvioidaan, onko rakennus virheellinen kaupan kohde.

Miten ilmatiiveyttä mitataan?

Ilmatiiveyttä voidaan selvittää useilla menetelmillä. Usein menetelmiä käytetään rinnakkain, jotta saadaan mahdollisimman tarkka kokonaiskuva.

1. Painekoe (Blower door -menetelmä)

Yleisin menetelmä on ns. blower door -koe, jossa rakennuksen ulko-oveen asennetaan säädettävä kehikko ja suuri puhallin. Rakennus paineistetaan tai alipaineistetaan, ja ilman kulkeutuminen rakenteiden läpi mitataan.

Tuloksena saadaan ilmanvuotoluku n₅₀, joka kertoo montako kertaa rakennuksen sisäilma vaihtuu tunnissa 50 pascalin paine-erolla. Tämä antaa yleiskuvan rakennuksen tiiveydestä, mutta ei vielä paikanna tarkkoja vuotokohtia.

2. Merkkiainekoe

Merkkiainekoe on tarkka tapa paikantaa ilmavuotoja. Siinä käytetään yleensä typpi–vetyseosta (95 % N₂, 5 % H₂), jossa vety toimii havainnoitavana kaasuna.

Mittalaitteet havaitsevat vedyn kulkeutumisen sisätiloihin, mikä osoittaa rakenteen vuotokohdan. Menetelmä paljastaa erittäin pienetkin vuodot ja on siksi erityisen hyödyllinen sisäilmaongelmien selvittämisessä.

Merkkiainekokeella voidaan paikantaa mm.:

• lattian ja seinän liitoksia
• sähkö- ja putkiläpivientejä
• alapohjan ja valesokkelin rajapintoja
• yläpohjan liittymiä

3. Savutesti

Savutesti on yksinkertainen ja havainnollinen menetelmä. Rakennus paineistetaan, ja rakenteiden liitoskohtiin päästetään savua.

Testi tehdään yleensä savukynällä, ja savun liikkeet kirjataan aistinvaraisesti ja valokuvataan. Näin voidaan havaita, kulkeutuuko ilma rakenteiden läpi. Savutesti soveltuu erityisesti suurten vuotojen paikantamiseen ja täydentää muita menetelmiä.

4. Aistinvarainen tarkastelu ja tukimenetelmät

Ilmatiiveysmittauksia täydennetään usein muilla tutkimuksilla, kuten:

• Lämpökamerakuvaus: paljastaa kylmäsillat ja ilmavuodot lämpötilaerojen perusteella (tästä oma artikkelinsa).
• Pintakosteusmittaukset: osoittavat, onko ilmavuodon kautta tullut kosteutta rakenteisiin.
• Rakenteiden avaaminen: voidaan tehdä mittausten ohjaamana, kun halutaan varmistaa vaurion laajuus.

Voidaanko ilmatiiveysmittauksilla mitata myös mikrobeja?

Ilmatiiveysmittaus itsessään ei kerro, mitä epäpuhtauksia rakenteiden kautta kulkeutuu. Mikrobien ja muiden aineiden esiintyminen selvitetään erillisillä tutkimuksilla:

• Ilmanäytteet kertovat sisäilman mikrobi- ja sieni-itiöpitoisuudet.
• Laskeumanäytteet paljastavat pitkän aikavälin kuormitusta.
• Materiaalinäytteet osoittavat, mitä mikrobeja rakenteissa kasvaa.

Yhdistettynä ilmatiiveysmittaukseen nämä tutkimukset muodostavat kokonaisuuden: mittaus osoittaa vuotokohdan, ja laboratoriotutkimus kertoo, mitä sen mukana kulkeutuu.

Milloin ilmatiiveysmittaus kannattaa tehdä?

Ilmatiiveysmittaus on hyödyllinen erityisesti seuraavissa tilanteissa:

• Kiinteistökaupan jälkeen, jos epäillään piilevää vauriota.
• Homekoiratutkimuksen jälkeen, kun koira on merkinnyt mahdollisia vauriokohtia.
• Remontin yhteydessä, ennen kuin rakenteita avataan umpimähkään.
• Oireiden tai hajujen ilmetessä, kun epäillään rakenteiden kautta kulkeutuvia epäpuhtauksia.

👉 Huomionarvoista on, että mittaus tulisi tehdä aina ennen uusien rakennusaukkojen tekemistä, sillä aukot voivat vääristää mittaustuloksia ja antaa virheellisen kuvan rakenteiden tiiveydestä. Näin varmistetaan, että tulokset kuvaavat rakennuksen todellista tilannetta.

Ilmatiiveysmittauksen kulku käytännössä

1. Valmistelu: ilmanvaihto pysäytetään, ovet ja ikkunat suljetaan.
2. Paineistus: rakennus alipaineistetaan tai ylipaineistetaan blower door -laitteella.
3. Vuotokohtien etsintä: savutesti, merkkiainekoe ja muut apumenetelmät otetaan käyttöön.
4. Tulosten kirjaaminen: havainnot merkitään pohjapiirustuksiin ja raportoidaan.
5. Johtopäätökset: arvioidaan, mitä merkitystä vuodoilla on sisäilman laadulle ja energiatehokkuudelle.

Ilmatiiveysmittauksen hinta

Ilmatiiveysmittauksen hinta riippuu tutkimuksen laajuudesta ja käytetyistä menetelmistä. Pientaloissa kustannus on yleensä 700–1500 euroa. Jos mittaukseen liitetään myös merkkiainekokeita tai mikrobianalyysejä, hinta voi nousta.

Riitatilanteissa kustannus on kuitenkin usein pieni verrattuna siihen, mitä epäselvä tilanne voi aiheuttaa oikeusprosesseissa.

Yhteenveto

Ilmatiiveysmittaus on olennainen työkalu, kun selvitetään rakennusten sisäilmaongelmia ja arvioidaan kiinteistön kuntoa. Se kertoo, kuinka tiiviitä rakenteet ovat ja mistä kohtaa epäpuhtaudet voivat kulkeutua sisäilmaan.

Menetelmiä on useita: blower door -koe, merkkiainekoe, savukynällä tehtävä savutesti ja aistinvaraiset havainnot. Tulokset täydentyvät usein mikrobimittauksilla ja muilla tutkimuksilla.

Erityisesti kiinteistökauppariidoissa ilmatiiveysmittaus voi olla ratkaiseva todiste. Se kannattaa toteuttaa ennen kuin rakennukseen tehdään uusia aukkoja, jotta tulokset eivät vääristy.