Lämpökamerakuvaus rakennuksissa – mitä se paljastaa ja mitä ei?

Mikä on lämpökamerakuvaus?

Lämpökamerakuvaus on tutkimusmenetelmä, jossa rakennuksen pintalämpötiloja havainnoidaan lämpökameran avulla. Kamera tuottaa lämpökuvia eli termografisia kuvia, joissa eri lämpötilat näkyvät väreinä. Menetelmän avulla voidaan paljastaa esimerkiksi eristeiden puutteita, lämpövuotoja ja kylmäsiltoja.

Rakennustekniikassa lämpökamerakuvausta käytetään usein talvella, kun sisä- ja ulkolämpötilan ero on riittävä. Optimaalisesti sisä- ja ulkolämpötilan tulisi erota vähintään 15 astetta, jotta kuvista voidaan tehdä luotettavia havaintoja.

Mitä kuvaus voi kertoa?

Lämpökamerakuvauksen avulla voidaan havaita:

• Eristyspuutteet: Jos jokin osa seinästä, katosta tai lattiasta näyttää muuta pintaa selvästi kylmemmältä, voi kyse olla puuttuvasta tai painuneesta eristeestä.
• Kylmäsillat: Rakenteissa olevat liitokset tai materiaalien rajapinnat voivat johtaa lämpöä ulos, mikä näkyy tummempina alueina lämpökuvissa.
• Lämpövuodot: Esimerkiksi ikkunoiden ja ovien pielissä voi näkyä alueita, joista lämpöä karkaa.
• Kosteusongelmat: Epäily kosteudesta voi syntyä, jos rakenteiden pintalämpötila poikkeaa odotetusta. Tämä ei kuitenkaan ole varma todiste kosteudesta, vaan viite, jonka perusteella tarvitaan jatkotutkimuksia.
• Ilmatiiveysongelmat: Yhdistettynä painekoe- tai merkkiainekokeeseen lämpökamera voi auttaa paikallistamaan, mistä ilma virtaa sisään tai ulos.

Mitä lämpökamera ei yksinään todista?

Vaikka lämpökamerakuvaus on arvokas tutkimusmenetelmä, sitä käytettäessä on tärkeää ymmärtää sen rajoitukset. Kuvasta näkyvä kylmä kohta ei välttämättä tarkoita ilmavuotoa tai esim. rakenteellista kosteusvauriota. Syitä voivat olla esimerkiksi:

• Eristemateriaalin epätasaisuus: Jos eriste on painunut, lämpötilaero näkyy kuvassa, vaikka höyrynsulkumuovi olisi täysin tiivis.
• Rakenteiden varjostus: Rakenteen sisällä olevat palkit tai pilarit johtavat lämpöä eri tavalla kuin ympäröivät eristeet. Tämä voi näyttää kuvassa kylmäsiltana, vaikka kyse olisi normaalista rakenteesta.
• Ulkoiset olosuhteet: Aurinko, tuuli tai sateet voivat muuttaa rakenteiden pintalämpötilaa, mikä vääristää tuloksia.
• Sisäiset lämpölähteet: Patterit, sähkölaitteet ja muut lämmönlähteet voivat näkyä kuvissa, mutta eivät liity eristykseen tai ilmavuotoihin.

Tästä syystä lämpökamerakuvaus ei yksin riitä todistamaan esimerkiksi kiinteistökauppariidassa, että talossa on kosteus- tai homevaurio. Tosin ei sitä todistaja ilmatiiveystutkimuskaan, mutta ilmatiiveysmittaus on luotettavampi arvioitaessa rakenteista todettujen tai todettavien, terveydelle haitallisten mikrobien kulkeutumista sisäilmaan. Lämpökamerakuvaus on yksi tutkimusmenetelmä muiden joukossa ja vaatii aina tuekseen tarkempia tutkimuksia.

Lämpökamerakuvaus käytännössä

Rakennusten lämpökuvaus tehdään yleensä kylmänä vuodenaikana, jolloin lämpötilaero sisä- ja ulkoilman välillä on suuri. Mittausolosuhteet vaikuttavat merkittävästi tulosten luotettavuuteen. Olosuhteiden tulee olla seuraavat:

• Sisä- ja ulkolämpötilan ero vähintään 15 °C.
• Sään oltava kuiva ja tuuleton, jotta ulkoiset tekijät eivät vääristä tuloksia.
• Rakennuksen lämmitys normaalissa käytössä.

Kuvausprosessi etenee yleensä näin:

1. Suunnittelu – selvitetään tutkimuksen tavoite: energiatehokkuuden arviointi, ilmavuotojen paikantaminen vai ilmavuotojen tukeminen.
2. Kuvaus – tutkija kiertää rakennuksen sisällä lämpökameran kanssa.
3. Tulosten analyysi – otetut kuvat analysoidaan ja poikkeavat lämpötilat tulkitaan suhteessa rakenteeseen.
4. Raportointi – asiakkaalle toimitetaan raportti, jossa on värilliset kuvat mittauksista, niiden analyysit ja tarvittaessa suositus jatkotutkimuksista.

Lämpökamera ja kiinteistökauppariidat

Kiinteistökaupan yhteydessä lämpökamerakuvaus voi olla merkittävä apuväline, mutta ei yksin riittävä näyttö ainakaan ilmavuodoista. Sen sijaan rakennuksen lämpöteknisistä ominaisuuksista lämpökamerakuvaus kertoo oikein tulkittuna hyvin. Näissäkin tilanteissa rakenteita olisi kuitenkin avata ainakin jossain määriin, jotta lämpövuotojen syy saadaan dokumentoitua (esim. virheellisesti tai puutteellisesti asennetut eristeet, höyrynsulkumuovit ja teippaukset).

Huomionarvoista on, etteivät ilmavuodot ja mikrobien kulkeutuminen sisäilmaan välttämättä näy lämpökuvissa. Rakenteessa voi olla täysin tiivis höyrynsulkumuovi, mutta jos eriste puuttuu, kuvassa näkyy kylmä alue. Tämä ei vielä todista, että sisäilma olisi pilaantunut.

Tästä syystä lämpökamerakuvaus on kiinteistökauppariidoissa tyypillisesti täydentävä tutkimusmenetelmä, joka yhdistetään esimerkiksi ilmatiiveysmittaukseen, merkkiainekokeisiin, rakenneavauksiin ja materiaalinäytteisiin.

Milloin lämpökamerakuvaus kannattaa tilata?

• Energiatehokkuuden arviointi: jos epäilet, että talosi lämmityskustannukset ovat poikkeuksellisen korkeat.
• Korjausten laadunvarmistus: esimerkiksi lisäeristämisen tai ikkunoiden uusimisen jälkeen.
• Sisäilmaongelmat: jos epäilet, että ongelma johtuu kylmäsilloista tai eristepuutteista.
• Kiinteistökaupan jälkeen: jos rakennuksessa herää epäilys piilevistä vaurioista.

Yhdistäminen muihin menetelmiin

Lämpökamerakuvaus saa todellisen arvonsa, kun sitä käytetään yhdessä muiden tutkimusmenetelmien kanssa. Tyypillisiä yhdistelmiä ovat:

• Ilmatiiveysmittaus: paineistetaan rakennus ja seurataan samalla lämpökameran avulla, mistä ilma virtaa sisään tai ulos.
• Merkkiainekoe: käytetään kaasua (yleensä vety-typpiseosta) ilmavuotojen havaitsemiseksi ja tarkistetaan lämpökameran avulla, missä epätiiveyskohtia esiintyy.
• Savutesti: havainnoidaan ilmavirtojen kulkua savukynällä ja tarkistetaan lämpökuvien kanssa, vastaavatko havainnot toisiaan.

Näiden menetelmien yhdistäminen antaa paljon vahvemman kuvan rakennuksen kunnosta kuin pelkkä lämpökamerakuvaus.

Yhteenveto

Lämpökamerakuvaus on tehokas ja visuaalisesti havainnollinen tutkimusmenetelmä, jolla voidaan löytää eristepuutteita, lämpövuotoja ja kylmäsiltoja. Se sopii hyvin energiatehokkuuden arviointiin ja rakennusten laadunvalvontaan.

On kuitenkin tärkeää muistaa, että lämpökuvat eivät yksin todista ilmavuodoista, kosteudesta tai mikrobivaurioista. Ne kertovat pintalämpötiloista ja mahdollisista poikkeamista, mutta vaativat tuekseen muita tutkimuksia.

Kiinteistökauppariidoissa lämpökamerakuvaus voi toimia tärkeänä tukitodisteena, mutta oikeudellisesti pätevää näyttöä se ei yksin tarjoa. Siksi sen rooli on täydentävä ja osana laajempaa tutkimuskokonaisuutta.