Tuhohyönteiset ovat inhottavia alivuokralaisia

Tuhohyönteiset ja niiden tunnistaminen

Rakennusten puurakenteissa eläviä tuhohyönteisiä havaitsee usein vasta, kun ne ovat jo ehtineet tehdä tuhojaan. Tyypillisiä merkkejä ovat pienet reiät puun pinnassa, jotka syntyvät, kun toukat kuoriutuessaan nakertavat itselleen uloskäynnin. Usein puussa on samaan aikaan sekä lahovaurioita että hyönteisten aiheuttamia vaurioita.

Yksi tunnetuimmista lajeista on kuolemankello, joka on saanut nimensä seinäkellon tikitystä muistuttavasta äänestä. Hyönteiset viihtyvät kosteassa puussa, sillä puun kuivuessa myös toukat kuolevat. Aktiivisen toiminnan merkki on tuore vaalea puupöly, kun taas kellertynyt pöly kertoo aiemmasta vauriosta.

Tuhohyönteiset: missä vaurioita esiintyy?

Hyönteisvaurioita voi löytyä monista rakenteista. Niitä voi paljastua esimerkiksi, kun irrotetaan jalkalistoja tai ulkoverhouslautoja. Hirsitaloissa vaurioita esiintyy usein lattioissa, ikkunoiden alla, nurkissa sekä kerrosten liittymäkohdissa.

Vaurioiden tunnistaminen on tärkeää, jotta torjunta voidaan kohdistaa oikein. Lentoreikien koon perusteella voi päätellä, mikä hyönteinen on kyseessä: mitä suurempi reikä, sitä suurempi hyönteinen. Varmimmin tunnistus tehdään kuitenkin itse hyönteisen ulkonäön perusteella, tarvittaessa asiantuntijan, kuten terveystarkastajan, avulla.

Kaarnan alla elävät toukat

• Papintappaja elää kaarnan alla ja syö puun nilaa. Täysikasvuinen toukka on noin 15 mm pitkä. Aikuinen jättää ulos tullessaan noin 10 mm soikean reiän. Rakennuksen elinkaaren kannalta papintappaja on melko vaaraton.
• Hirsirytky on papintappajaa pienempi, noin 5 mm pitkä. Se tekee pieniä nuppineulanpään kokoisia reikiä, eikä torjuntaa yleensä tarvita.

Suurikokoiset reiät – suuret hyönteiset

• Tupajäärä on yksi vaarallisimmista puurakenteiden tuholaisista. Suomessa sitä on tavattu lähinnä Ahvenanmaalla ja Turun saaristossa. Sen toukka voi kasvaa 25 mm pitkäksi ja nakertaa laajoja käytäviä puuhun.
• Muurahaiset eivät syö puuta, mutta kaivavat siihen käytäväverkostoja. Pesä voi sijaita esimerkiksi lattiarakenteessa tai seinän eristetilassa.
• Jalokuoriainen esiintyy yleensä keloissa ja kaadoissa. Rakenteisiin se voi päätyä käsittelemättömän puutavaran mukana.
• Hevosmuurahainen on Suomen suurin muurahaislaji. Se voi aiheuttaa merkittäviä vahinkoja puurakenteisiin jyrsimillään käytävillä, ja torjunta vaatii pesän paikallistamista ja käsittelyä torjunta-aineilla.
• Puupistiäiset munivat kaadettuun puuhun ja voivat siirtyä rakennuksiin puutavaran mukana. Niiden aiheuttamat vahingot ovat yleensä vähäisiä.

Pienikokoiset reiät – pienet hyönteiset

• Tupajumi on puulämmitteisten talojen yleinen vieras. Se vaatii korkean kosteuden, eikä esiinny keskuslämmitteisissä rakennuksissa. Sen jättämiä 1–2 mm kokoisia reikiä voi olla tiheästi ryhmissä.
• Kuolemankello elää lahoavassa puussa ja voi yhdessä lahottajasienten kanssa aiheuttaa vakaviakin vaurioita. Nimensä se on saanut tunnusomaisesta nakuttavasta äänestään.
• Muita pienikokoisia tuholaisia ovat esimerkiksi haapajumi, tuomaanjumi, hirsijumi, rautio ja lieriökärsikäs.

Kosteissa tiloissa viihtyvät tuholaiset

• Sokeritoukka viihtyy kosteissa tiloissa, kuten kylpyhuoneissa ja kellareissa. Vaikka sen aiheuttamat haitat ovat yleensä vähäisiä, ne voivat levittää bakteereja ja viitata myös kosteusvaurioihin.
• Siirat elävät lahoavissa kasvinosissa ja kosteissa puurakenteissa. Niiden esiintyminen sisätiloissa on usein merkki liian korkeasta kosteudesta tai jopa rakenteiden kosteusvauriosta.

Asukkaan näkökulma: milloin huolestua?

Kaikki tuhohyönteiset eivät tarkoita, että rakennus olisi asumiskelvoton. Esimerkiksi papintappajan ja hirsirytkyn aiheuttamat reiät ovat lähinnä kosmeettisia. Sen sijaan tupajäärä, hevosmuurahainen tai kuolemankello voivat aiheuttaa rakenteellista vaaraa, jos ongelmaa ei havaita ajoissa.

Asukas voi tarkkailla muutamia yksinkertaisia merkkejä:

• Löytyykö lattian alta tai nurkista tuoretta puupölyä?
• Kuuluuko rakenteista rapinaa tai nakutusta?
• Onko jossain kohtaa rakenteita epätavallisen kosteaa?

Jos merkkejä löytyy, kannattaa pyytää asiantuntijaa tekemään tarkempi tutkimus.

Torjunta ja ennaltaehkäisy

Torjuntakeinot riippuvat hyönteislajista ja vaurion laajuudesta. Usein periaatteet ovat samat:

• Kuivata rakenteet: useimmat puuhun tunkeutuvat hyönteiset eivät elä kuivassa puussa.
• Poista vioittuneet osat: pahoin vaurioituneet puuosat vaihdetaan uusiin.
• Torjunta-aineet: pesiin ja kulkureiteille levitetään tarvittaessa hyönteismyrkkyjä.
• Asiantuntija-apu: terveystarkastaja tai tuholaistorjunnan ammattilainen voi tunnistaa lajin ja valita oikean torjunnan.

Ennaltaehkäisyssä keskeistä on huolehtia rakenteiden kuivana pysymisestä. Hyvä tuuletus, toimiva sadevesien ohjaus ja alapohjan kosteuden hallinta vähentävät merkittävästi hyönteistuhojen riskiä.

Näkyvät vauriot

Tuhohyönteiset jättävät jälkeensä erilaisia vaurioita, jotka voivat vaihdella pienistä rei’istä laajempiin lahovaurioihin. Vaurioiden laajuus ja vakavuus riippuvat hyönteislajista sekä rakenteiden kosteudesta. Joissain tapauksissa vauriot voivat olla vain esteettisiä, mutta pahimmillaan ne voivat vaarantaa koko rakennuksen kantavuuden.

Linkit ja lähteet

• Asumisterveysliitto Aste ry – Tuhohyönteiset
• Kuopion yliopisto – Sisätilojen tuholaiset
• Panu Kaila: Talotohtori, rakentajan pikkujättiläinen. WSOY 1997, s. 355–377