Sisäilmatutkimus – VOC-yhdisteet, TCA ja mikrobit

Mikä on sisäilmatutkimus?

Sisäilmatutkimus on menetelmä, jolla selvitetään rakennuksen ilmanlaatua ja sen epäpuhtauksia ilman rakenteiden rikkomista. Usein tutkimus voidaan tehdä oireilujen tai hajuhavaintoijen jälkeen tai, kun ostaja epäilee ongelmia tai homekoira on tehnyt merkkauksia. Tutkimus voi paljastaa kemiallisia yhdisteitä ja mikrobeja, jotka viittaavat kosteus- ja materiaalivaurioihin.

Missä tilanteessa sisäilmatutkimus tehdään?

Vaikka sisäilman laatua voidaan tutkia missä vaiheessa tahansa, tutkimuksia tilataan ennen kauppaa harvemmin. Myyjällä ei ole yleensä intressiä paljastaa mahdollisia ongelmia, ja pelkkä sisäilmatutkimus ei myöskään toimi kiinteistön kuntotodistuksena.

Sen sijaan tutkimus voidaan suorittaa kaupan jälkeen, kun ostaja alkaa epäillä rakenteiden kuntoa. Tilanne voi syntyä esimerkiksi:

• kun homekoira on tehnyt useita merkkauksia,
• kun asukkaat kokevat oireita tai hajuja, joita ei kaupanteon hetkellä huomattu,
• kun rakenteissa ilmenee merkkejä kosteusvauriosta.

Sisäilmatutkimus tarjoaa tällöin arvokasta lisätietoa ilman epäpuhtauksista ja niiden mahdollisista lähteistä.

VOC-yhdisteet – sisäilman kemialliset päästöt

VOC-yhdisteet (volatile organic compounds) eli haihtuvat orgaaniset yhdisteet muodostavat laajan joukon kemikaaleja, joita voi vapautua rakennusmateriaaleista, pinnoitteista ja huonekaluista.

Tyypillisiä VOC-lähteitä ovat:

• rakennusmateriaalit kuten lastulevyt ja vanhat maalit,
• kosteusvaurioituneet rakenteet, joissa mikrobikasvu lisää päästöjä,
• uudet materiaalit, jotka luovuttavat ns. emissioita eli haihtuvia yhdisteitä.

Kohonnut formaldehydipitoisuus voi viitata vanhoihin lastulevyihin, kun taas muut VOC-yhdisteet voivat kertoa kosteusvaurion aiheuttamista kemiallisista reaktioista.

TCA – mummolan hajun kemiallinen tausta

Moni tunnistaa ”mummolan hajun”: kellarimainen, makeahko tai tunkkainen haju, joka tarttuu helposti vaatteisiin ja irtaimistoon. Tämä voi johtua tetrakloorianisoleista (TCA).

TCA syntyy, kun kloorifenoleja sisältävät puunsuoja-aineet tai maalit hajoavat mikrobitoiminnan seurauksena. Näitä aineita käytettiin runsaasti 1950–1980-luvuilla.

• Ilman kosteusvauriotakin TCA voi vapautua ajan mittaan.
• Kosteus ja mikrobit kuitenkin kiihdyttävät prosessia ja voimistavat hajua.

TCA ei ole varsinaisesti terveydelle vaarallinen, mutta sen haju voi olla asumista hankaloittava ja vaikeasti poistettava.

Voidaanko sisäilmatutkimuksella mitata mikrobeja?

Kyllä voidaan. Sisäilmatutkimuksessa voidaan ottaa mikrobinäytteitä eri tavoilla:

• Ilmanäytteet: selvittävät sieni-itiöiden ja bakteerien määrää.
• Laskeumanäytteet: kertovat pölyn mukana kulkeutuvista mikrobeista ja mineraalivillakuiduista.
• Materiaalinäytteet: osoittavat, onko rakenteen sisällä aktiivista mikrobikasvua.

On kuitenkin tärkeää muistaa, että mikrobien esiintyminen sisäilmassa vaihtelee vuodenajan, sääolosuhteiden ja ilmanvaihdon mukaan. Siksi pelkkä mikrobimittaus ei riitä, vaan se tulee tulkita yhdessä VOC- ja TCA-analyysien sekä muiden tutkimusten kanssa.

Tutkimuksen ajankohta vaikuttaa tuloksiin

Sisäilmatutkimus voidaan tehdä mihin vuodenaikaan tahansa, mutta tulosten tulkinta vaihtelee.

• Talvella, kun maa on jäässä ja ulkoilman mikrobipitoisuudet ovat alhaisia, sisäilman mikrobinäytteiden arviointi on helpompaa.
• Kesällä taas ulkoilman mikrobit voivat sekoittua sisäilman tuloksiin, minkä vuoksi tarvitaan myös vertailunäytteitä ulkoilmasta.

Ajankohta vaikuttaa myös hajujen havaitsemiseen: kostealla säällä haju voi voimistua, kun taas kuivalla ilmalla se saattaa jäädä piiloon. Siksi on tärkeää huomioida sääolosuhteet tutkimusta tilattaessa ja tuloksia tulkittaessa.

Miten tutkimus etenee?

1. Riskiarvio – lähtötiedot, käyttäjähaastattelut ja mahdolliset homekoiraraportit.
2. Aistinvarainen katselmus – haju, lämpötila, ilmanvaihdon toimivuus.
3. Näytteenotto – VOC-, TCA- ja mikrobimittaukset tarpeen mukaan.
4. Raportti – analyysitulokset, johtopäätökset ja ehdotukset jatkotoimista.

Raportti antaa kokonaiskuvan ilmanlaadusta, mutta se sisältää myös epävarmuustekijöitä. Tulokset voivat vaihdella esimerkiksi vuodenajan mukaan, mikä on syytä huomioida tulkinnassa.

Hinta

Sisäilmatutkimuksen hinta vaihtelee tutkimuksen laajuuden mukaan. Pientaloissa kustannukset sijoittuvat yleensä 1 000–2 500 euroon.

Hintaan vaikuttavat erityisesti:

• otettavien näytteiden määrä ja tyyppi (VOC, TCA, mikrobit),
• laboratoriokustannukset,
• tutkimuskohteen koko ja sijainti.

Laajat analyysit voivat olla kalliita, mutta niiden avulla voidaan välttää turhia ja summittaisia purkutöitä.

Riittääkö sisäilmatutkimus todisteeksi?

Kiinteistökauppariidoissa sisäilmatutkimus ei yksin riitä todisteeksi. Se voi osoittaa, että sisäilmassa on epäpuhtauksia tai poikkeavia yhdisteitä, mutta se ei paljasta tarkasti vaurion sijaintia eikä laajuutta.

Oikeudenkäynneissä tarvitaan sisäilmatutkimuksen lisäksi:

• rakennetutkimuksia (rakenneavaukset ja kosteusmittaukset),
• asiantuntijalausuntoja, jotka osoittavat syy-seuraussuhteen.

Sisäilmatutkimus on silti tärkeä osa kokonaisuutta, sillä se vahvistaa asukkaiden havaintoja ja ohjaa jatkotutkimuksia oikeaan suuntaan.

Yhteenveto

Sisäilmatutkimus on arvokas menetelmä, jolla voidaan selvittää rakennuksen ilmanlaatua oireiden ilmaantumisen. Se voi paljastaa VOC-yhdisteitä, TCA:ta ja mikrobeja, jotka kertovat piilevistä vaurioista.

Tutkimus tarjoaa lisätietoa tilanteissa, joissa homekoira on tehnyt merkkauksia tai asukkaat kokevat oireita. Se ei kuitenkaan yksin riitä todistamaan rakennuksen vaurioita riitatilanteessa – siihen tarvitaan aina myös rakennetutkimuksia ja asiantuntija-arvioita.